Paljon keretty.

Mpigin harjoittelujakso saatiin päätökseen viime torstaina. Projektinamme oli naistenosaston uudistus. Pesimme, maalasimme ja sisustimme osaston uuteen uskoon niillä puitteilla mitä tarjolla oli. Ostetuista teloista hajos osa heti kättelyssä, ja maali oli mitä oli. Pesuvedet piti kantaa kämpiltä kun sairaalan hanaa ei saatu auki, ja heikkotekoisemmat harjat katkeili seiniä pestessä. Lopputulos oli kuitenkin siisti, ja saamme olla hyvin ylpeitä ryhmämme aikaan saannoksesta ja ennen kaikkea ihmisten antamasta kiitoksesta. Toivon että osaston potilaat saavat uutta voimaa ja toivoa ainakin seinäpinnoilta jos ei muuten.. Valkoiseksi maalatuille seinille tuputettiin nimittäin sanoja; FAITH (usko), HOPE (toivo), LOVE (rakkaus), STRENGHT (vahvuus), COURAGE (rohkeus), WISDOM (viisaus).

Loppubileet järjestettiin, ja vieraathan saapui afrikkalaisen tyylin mukaisesti yli 2 tuntia myöhässä. kuokkavieraita oli ehkä kymmenkunta, ja kaikki meijän ryhmäläiset joutu syömään pihalla (jos oli mitä syyä) kun sisälle ei enää mahtunu oma väki istumaan… Paistettiin lättyjä suomalaisittain, ja vaikka niitä oli ihan tuhoton määrä, ei ollu enää kun yritin ottaa maistiaista. Onneks sain maistaa Leenan lätystä ja pääsin sitä kautta ees vähän suomitunnelmaan mukaan. Näytettiin vieraille muokattuja kuvia suomen luonnosta, joihin oli liitetty niiden kuvia. Esim. avantouimarille liitettiin klenkan pää ja benzihyppääjälle sisar Faustan pää jne.. :D

Lomaviikko alkoi safarin merkeissä. Queen Elisabeth safariin kuului safariajoa, metsässä vaeltamista, vesillä kulkemista, maisema ajelua jne… Nähtiin norsuja, hippoja, krokotiilejä, leijonaemo ja kolme pentua, timoneita, bumbia, puhveleita ja vaikka mitä muuta. Saatiin istua Roosan kanssa auton katolla ylimääräsenä järjestetyllä iltapäiväsafarilla, maksettiin siitä reissusta vähän extraa, mutta se oli sen arvosta. Leijonan pesässä ei ollu enää leijonia, vaan kuollut antilooppi osittain syötynä.

Metsävaelluksella käytiin lepakkoluolassa, ja haju ja se kuumuus mikä siellä luolassa oli, oli aivan järjetön. Otin ihan läheltä kuvia pikku pikku vampyyreistä :D Metsässä näkyi myös paviaaneja ja siellä oli hippopolku. Hipot kulki öisin sitä reittiä pitkin uimapaikalle.

Safarin jälkeen tultiin takaisin Kampalaan. Torstaina lähdettiinkin sitten Roosan kanssa yön yli kestävälle hevossafarille. Siihen sisältyi 10 tuntia ratsastusta Niilin varrella, telttamajoitus Niilin rannalla ja mahtavan hyvä ruoka the haven hotellissa. Söin lihaakin yli kuukauden tauon jälkeen. J Yö teltassa sujui kohtalaisen hyvin, yöllistä ukkosmyrskyä lukuunottamatta. Eikä se teltta nyt sitä kaatosadettakaan ihan täysin pitänyt, mutta ei se haitannut. J Takaisinpäin ratsastettiin sademetsän halki, ja se vasta huimaa oli! Paikat oli ja on edelleen tosi kipeänä, mutta kaikki se oli sen arvosta.

Tänä aamuna meidän takapihalla pomppi apinaystäviä, ja me annettiin niille omenaa kädestä. Ensin niitä ujostutti valtavasti, mutta äkkiä ne meihin tottu ja piti vielä lähteä viemään lisää omenaa niille kun ne tuli meijän parvekkeelle pomppimaan J Ihanan pienen pieniä sulosia ja pehmeätassuisia otuksia J

Vampyyreitä..

Metsäretkeltä..

Safarilta..

Kraaterireitiltä..

Rwenzor vuoria..

Sademetsästä..

Niilin koskia.. Majapaikalta kuvattu.

Takapihan toveri.. :)

Lisää kuvateksti

Baby boy..

Tänään oltiin kattomassa sektiota. Vähän on erilainen meininki täkäläisessä leikkurissa kun suomenmaalla.. Steriilit liinat vaan pölisi ja niissä oli tahroja (Tosin en ihmettele kun Masakan vierailulla huomasin että siellä pestyt leikkuriliinat kuivui nurmikolla..), eikä potilaalla ollut edes happea operaation aikana. Synnyttäjän ensimmäinen lapsi oli kuollut ponnistusvaiheen aikana kun se oli kestänyt liian pitkään, ja nytkään vauva ei mahtunut tulemaan ulos, koska lantio oli liian kapea. Hoitaja laittoi synnyttäjälle spinaalipuudutuksen, ja sitten aloitettiin operaatio. Leena oli kokoajan naisen vierellä ja piti tätä kädestä, oli henkisenä tukena kun leikkausta suoritettiin.

Nopeastihan vauva saatiin ulos, pienen pieni pojan palleroinen, ja komeasti parkui. J katsoin, kun hoitaja puhdisti vauvan lampun alla, sitoi napanuoran, punnitsi (about 3400g) ja kääri kapaloihin.J Sain ottaa vauvan syliini ja menin näyttämään sitä onnelliselle äitille. J Se pieni oli niin suloinen, simmut auki katteli muzungua ihmeissään. J Sanoinkin sille että oot onnekas kun näät noin pikkusena jo muzungun, koska monet täällä ei ole koskaan nähny valkoista ihmistä..

Vietiin äidille ja vauvalle lahja jälkeenpäin synnärille, ja otettiin kuvia. Luvattiin mennä tapaamaan niitä vielä huomennakin. J

Ennen operaatiota I

Ennen operaatiota II

Leikkaussali sektion jäljiltä..

"Lämpölamppu" jonka alla vauvaa putsattiin.

Käsien pesupaikka.. kädet kuivattiin pyhkeeseen.

Leikkauksen jälkeen, hyvillä mielin :)

Pienen pieni poika :)

:)

:)

työntäyteinen päivä..

Se kauan odotettu työntäyteinen päivä koitti vihdoin.. Oltiin normaalisti synnärin portailla venailemassa lääkäriä kierrolle, ja kyllästyttiin odottamiseen ja lähettiin kämpille odottamaan luennon alkua. Ei keritty kauaa kämpillä olemaan, kun Leena juoksi ensiavusta hakemaan kaikkia kynnelle kykeneviä ja kaikki mahdolliset hoitotarvikkeet. Oli tapahtunut liikenneonnettomuus ja uhreina oli noin 10 vankia. Kaadoin saman tien rinkkani maahan ja sulloin kaikki mahdolliset hoitovälineet rinkasta muovipussiin ja sitten mentiin ensiapuun. Yhdellä vangeista oli niin paha avomurtuma, että luulempa että ainut hoito näillä resursseilla siihen on amputaatio.  Kaksi vankia oli jo kannettu ambulanssiin, ja aloimme heti sitomaan kahden muun pahiten vahingoittuneen vangin vammoja. He huusivat tuskasta ensiavun lattialla verilammikoissaan ja kun haavat oli saatu sidottua, itsekin vahingoittuneet vangit kantoivat vaikeammin vammautuneet ambulanssiin. yhteen ambulanssiin meni 4 vankia, eikä yhtään hoitohenkilökuntaa, ja kuski lähti viemään heitä johonkin isompaan sairaalaan kun täällä ei ole mitään resursseja hoitaa. (ilmeisesti täällä ei ambulanssihenkilökuntaan kuulu kuin kuski ja sekin näytti hyvin pelästyneeltä..)Minkäänlaisia kipulääkkeitä vangeille ei annettu matkan ajaksi eikä laitettu nesteitä tippumaan vaikka verenvuoto oli niinkin hurjaa. Olisi kiinnostava tietää selvisikö vangit sairaalaan asti. Kun pahiten vahingoittuneet oli saatu autoon, kukaan täkäläisistä hoitajista, saati lääkäreistä kiinnittänyt huomiota hiljaisiin vankeihin. Aloimme tutkia heitä, ja yhdellä heistä oli selkeästi murtunut jalka. Puhdistimme haavat, teimme pahvista lastan ja tuimme jalan, ja vaadimme hoitajia tuomaan potilaille kipulääkettä. Kaikki luulivat, että meillä on omasta takaa kipulääkkeetkin ja kun sanottiin ettei meillä ole sellaisia, vaivoin antoivat kaapistaan parasetamolia vankiparoille. Yhtään sideharsorullaa, kompresseja tai muitakaan puhdistus ja hoitovälineitä ei saatu ensiavusta, vaan meidän omia käytettiin kaikkeen mahdolliseen. mietittiinkin, mitä he olisivat tehneet ilman meitä? Meidän tuutorimme tuli kesken jalan pakotoimisen hoputtamaan meitä luennolle, eikä meinannut yhtään tajuta kun sanoimme että meidän mielestämme on tärkeämpää hoitaa ensin ihmiset ja sitten vasta miettiä menemistä luennolle. Piti melkeimpä suuttua jotta se nauta ymmärsi. Sanoimme, että potilaan jalka pitää kuvata, mutta tuutori oli aivan eri mieltä, hänen mielestään vannki olisi pitänyt viedä vain takaisin telkien taakse. Sanoimme jollekkin miehelle (ei ollut lääkäri mutta joku sen tyylinen) joka seurasi meidän hoitamista, että mies tarvitsee röntgenin, ja hän ymmärsi. Nähtäväksi jää pääsikö se mies jatkohoitoon vai ei.. Ihme touhua. Varmaan otti vaan niin paljon täkäläisiä ylpeyden päälle kun meillä oli kaikki tarvittava (paitsi lääkkeet) omasta takaa ja me hoidettiin potilaat hyvin. Omat hoitajat kaikkosivat, tai katsoivat vieressä kun me teimme töitä. Vangit olivat kiitollisia saamastaan avusta ja olivat ihan itkun partaalla. Ilman meitä ne kaikki olisi kai vain viety takaisin vankilaan murtuneine jalkoineen..

Synnärillä meitä odotti kaksi kaavintaa, ja pääsin ensimmäistä kertaa täällä pistämään kipulääkettä potilaalle. Toin lääkärille otsalampun, kun eilen hän teki sisätutkimusta kännykän valossa… Nainen huusi ja parkui, yksi meidän opiskelijoista oli hänen tukenaan. Hoitaja ja lääkäri vaan torui naista olemaan hiljaa, kun hän ulvoi kivusta. Sain myös kokea sen, miten täällä hoidetaan välinehuolto.. Eli ensin veriset instrumentit pestään kloriittivedessä hammasharjalla, sitten ne upotetaan pesuaine veteen (pesuaine oli OMO-pyykinpesujauhetta), ja sitten ne huuhtaistiin kraanavedessä ja nostettiin kuivumaan ja odottamaan seuraavaa käyttökertaa… Yhdellä naisella ei kaavinnan jälkeen ollut edes sitä pumpulia mitä täällä käytetään siteiden sijaan, vaan kun etsin hänen pikkuhousujaan hänen laukustaan, sieltä löytyi verisiä vessapapereita ja paita alushousuihin sullottuna. Vessapaperista taittelin hänelle nytkin siteeksi housuihin kun hän lähti huoneesta…

Kävi pikku mokakin tänään kun pesin pyykkiä ja menin kaatamaan pesuvedet pönttöön, ja hupsista keikkaa, mun pesuharja oli siellä ja luiskahti sinne pöntön uumeniin.. Pakkohan se oli sieltä kaivaa, se olis muuten ollu tukossa koko huussi. Hanskat kädessä tosin.. yök.

Kauniita :)

Kaikenmaailman kaupustelijoita tulee taxin ikkunoihin aina kun pysähtyy.. Siinä on lihaa vartaassa.

Synnärin "steriili" pöytä.. "Liinat" on steriilien hanskojen paperit, joita kerätään muovipussiin ja sieltä sitten otetaan uusiokäyttöön...

Osastojen pihassa omaiset tekee ruokaa potilaille, täällä ei ruokavaunu kierrä käytävillä..

Instrumenttien sterilointia...

Vois viiä sinne uuen hammasharjan, oli jo meinaan aikas kulunu tuo harja..

krokoja ja muuta eksootttista..

Eilen käytiin kattomassa krokotiilejä. Ei ehkä ihan täysin vastannut odotuksia, kun krokotiilit oli sullottu sellasiin pieniin altaisiin jossa oli vähintään 20-30 krokotiiliä ja pikku tilkka likasta vettä. Meitä kierrättänyt mies kertoi, että pienemmät krokotiilit oli 4 vuotiaita, ja neljän vuoden ikäisinä ne tapetaan, lihat syödään ja nahasta tehdään kaikenlaista. Kiva kohtalo, neljä vuotta betonimuurien keskellä toisten tallottavana ja sitten lihoiks…. Siellä oli myös kolme isoa krokotiiliä, joista yksi oli 64 vuotias ja tappanut 18 ihmistä. Se oli ISO!

Krokotiilipaikka oli Viktoria järven rannalla, ja innostuin keräämään rantahiekasta simpukoita.. Oon aina halunnu kerätä niitä, ja nyt se toteutu! J

Paluumatkalla käytiin päiväntasaajalla, ja nappailtiin kuvia. Sain ostettua vähän tuliaisiakin sieltä.. J Siellä oli kameli, ja menin tietenkin innoissani kuvaamaan sitä. En tienny siinä vaiheessa yhtään oliko se vapaana vai kiinni,ja Leena sanokin mulle että varo sitä kun ei tiedä miten tuollaset käyttäytyy.. Ensin se oli tosi tyyni ja vaan ihmetteli mun touhuja, mutta sitten se ilmeisesti ei pitänyt mun jatkuvasta räpsimisestä, ja alko tulee aika reipasta vauhtia mua kohti… ONNEKS se oli sitten narulla kiinni puussa... HUH. Sitten joku äijä tuli vielä sanomaan mulle että mä voin ratsastaa sillä kamelilla ku maksan siitä, voitte varmaan arvata meninkö sen hermoheikon elikon selkään..J 

Päiväntasaajalla oli molemmilla pallonpuoliskoilla sellaset altaat, missä vesi pyöri eri suuntiin… Ja siinä keskellä päiväntasaajaa oli sellanen missä se vesi meni vaan suoraan läpi. mun kämppis tuolla huutelee että tiettiinkö me että hurrikaanikaan ei pysty ylittämään päiväntasaajaa, koska nekin pyörii eri suuntiin eri pallon puoliskoilla. Eli mitä tästä päättelemme.. Jos etelässä hilluu hurrikaani, mennään pohjoselle pallonpuoliskolle ja jos pohjosessa hilluu hurrikaani, hypätään takasin eteläiselle pallonpuoliskolle. Tosi helppoa.J  (Ei kyl mahu mun tajuntaani tää magneettikenttä asia…)

Tänä aamuna heräsinkin sitten pää kenossa. Opiskelijakollega diagnosoi mulle torticolliksen. Vasen puoli on ihan paska jäykkänä ja pää kenottaa oikealle. Pirun kipeäkin vielä, viimeks ala-asteella kärsin tästä. Otin sitten Sirdaludin, mutta siitä seuras hieman epämukavia sivuvaikutuksia; humalainen olo ja ääretön väsymys. Oli pakko lähteä kesken päivän kämpille nukkumaan, ja olihan ne höyryt hälvenny herätessä.. J Meidän tuutori tuli käymään ja kerrottiin sille tästä vaivasta ja se oli heti määräämässä mulle antibioottia.. Joo no en ehkä ota antibiootteja niskajäykkyyteen, kävelen mielummin pää kenossa muutaman päivän ja  that´s it! J Tekee varmaan ihan hyvää kattella tätä mualimaa vähän toisesta vinkkelistä.J 

Iso kroko.. :)

Näkinkenkiä keräilemässä :)

Uhoava kameli.

Päiväntasaajalla :)

Tunkeilevat torakat..

(kirjoitettu 16.3.2012)

Eilen käytiin Kipuugan ala-asteella antamassa oppilaille matolääkkeitä. Ensin meidän piti rokottaa kaikki oppilaat, joita oli siis 500, mutta kun tuli lähdön aika, todettiin että lääkehuoneen avaimet on hukassa ja rokotteet ovat siellä.. Joten yllättäen rokottaminen siirtyi seuraavaan kertaan. Takaisin tullessa kävin torilta ostamassa muutaman ananaksen ja capattia, eli paikallista leipää joka näyttää lätyltä, ei maistu oikeastaan miltään mutta kyllä sitä syö paremman puutteessa.. J

Ihmeteltiin tänään kommuunin pihalta kun kylällä oli metelöivä joukko ihmisiä, ja kysyttiin Julietilta mitä ne touhuaa. Juliet kertoi, että eilen oli tapettu joku mies kaulaan puukottamalla ja kuolleen miehen boda boda oli varastettu. Tänään tappaja oli löytynyt ja ihmiset saartoi sen jotta poliisi saisi hänet vangittua. Juliet sanoi, että jos poliisi ei olisi ollut lähellä joukkoa, ne ihmiset olisi tappanut sen puukottajan. Meidän tuutori Rebecca tuli ja kielsi meitä menemästä kylälle koska siellä on vaarallista ja levotonta nyt. Meni ihan kylmät väreet kun Juliet kertoi tapahtuneesta…

Kommuunin pihalla on kuljeskellut vaalea villikoira, jolla on vielä toinen korva osittain lerpallaan. Ensin se oli tosi arka ja kiersi kaukaa meidät, mutta kokoajan se tulee rohkeammaks ja tänään se on tehny jo tuhojaankin. Se oli repinyt meidän pyykit alas narulta ja levittäny pihaan jätesäkillisen roskia… Ärsyttävän söpö piski. :)

Alkuviikosta Minna (opiskelija toveri) oli herännyt tunteeseen, että joku kävelee hänen hiuksissaan.. Minna oli luullut, että se on unta ja jatkanut nukkumista, kunnes oli havahtunut siihen, että joku oli tassutellut tällä kertaa jalan päällä.. Minna oli noussut istumaan ja huomannut valtavan kokoisen torakan sängyssään! Sen torakan taru loppui lyhyeen, tuli se nimittäin aika komeasti liiskatuksi.. J Samainen Minna oli löytänyt meijän keittiön jääkaapista vähintään yhtä ison torakan… Hyvää ruokahalua!J

Ei kyllä oo mikään ihme kun näissä huoneissa asustaa ties mitä ällötyksiä, kun oven altakin pääsee ryömimään sisälle kaikki rottaa pienemmät elikot ja kattokin on rikki. Ei tarvihe tulla samaan punkkaan mun kanssani kuitenkaan, saa erittäin lentävän lähön. Jompikumpi, minä tai se tunkeilija. :D

Koululaisia

Matolääkkeiden jakoa

ISO puu koulun pihalla johon oli naulattu FREEDOM TREE -kyltti

Paikallinen koti

vuohinen :)

Äiti & lapsi

Maalari maalas taloa...

Tässä pisteessä...

Antenni kovasti kun en oo jaksanu pitää teitä ajatasalla, mutta kirjuuttelen nyt, sehän se on pääasia :)

Luentoja on joka päivä aina eri sairauksista, ripulista, malariasta, HIV:sta, loisista jne.. Ollaan keksitty aika monille ihmisille täällä lempinimet, joita on mm. tohtori kaunispää (joittenki mielestä kiva pää), tohtori mollosilimä(tosi ulkonevat silmät), tohtori pommittaja(pommittaa kysymyksillä ihan alvariinsa), Patukka(eli meijän talonmies Bruhan), Emo(Meijän keittiöemäntä Juliet) Ja Klenkka/Jalkapuoli (Äärettömän vittumainen sihteeri joka yrittää vetää joka asiassa välistä…)

Oltiin eilen Emman kanssa pommittajan vastaanotolla, ja diagnosoitiin sen kanssa ihmisiä.. Vastaanotolla ei ehkä kukaan viipyny minuuttia pitempään, vaan tohtuuri katteli potilasta, kyseli jotakin ja kirjotti dignoosin vihkoon ja potilas otti ja lähti vihkonsa kanssa johonki.. Ei ymmärrä tätä tahtia, mutta kai nää vaan on niin ammattitaitosia et ne tietää kertavilauksella mikä ketäkin vaivaa.. Vähän niinku Vartiainen, paitsi että se ei ees tiiä, se vaan diagnosoi :D Ensiapuun tuli eilen mies joka oli loukannu jalkapöytänsä töissä, ja haava piti ommella. Hoitaja kysyi meiltä, että ommellaanko me, ja kun sanottiin että ei, ne nauro ihan katketakseen.. En tiiä mitä ne luulee, mutta suomessa se nyt vaan menee niin että lääkäri ompelee ja hoitaja avustaa. No näin me sitten toimittiin täälläkin, tehdaspuhtailla hanskoilla lääkäri ompeli ja minä assisteerasin. Puudutusviheessa ihmettelin miks se neula ei meinannu lävistää sen potilaan ihoa ollenkaan, ja potilas oli ihan tuskissaan siinä hoitopöydällä.. joko niitten nahka on niin kova ettei se neula meinaa läpästä sitä, tai sitten nää neulat on niin tylsiä. Mutta jos neula on tylsä, se on käytetty. hmm. No anyway, kipee oli aikuinen mies!! Lääkäri naureskeli mulle kun tikkauksen päätteeks hieroin käsiini desinfiointiainetta.. se vaan huuhtas kätensä vedessä ja vähän räpisteli niistä enimpiä vesiä pois. Kertaakaan en oo kenenkn nähny käyttävän käsidesiä, ja kun me laitetaan sitä, hoitajat nyrpistää nenäänsä kun se haisee niin voimakkaalle. voi huhhuh mikä paikka.

Tänään käytiin kattomassa katulapsia ja nuorisorikollisia. Matkustettiin paikan päälle ambulanssin lavalla,  ja matka taittuikin ihan mukavasti manomatkalla kun aurinko paisto ja viima oli viiletävä lisä reissulla. Laulettiin lapsille (12-18v) maammelaulu ja ne laulo meille omansa. Sitten ne esitteli meille jotain niille tärkeitä veisuja, ja halus että me lauletaan niille jotain suomalaista. 11 henkeä ryhmässä ja ainoat mieleen tulevat oli Egotripin matkustaja ja jänis istui maassa :D Ei kai sillä väliä kun ei ne sanoista tajunnu mitään.. Sitten pidettiin niille tietokilpailu, ja palkittiin aina tietäjät. olivat innoissaan, ja olis ollu tosi kiva saaha kuvia sieltä mutta siellä ei saanu filmata. Takasinpäin lähtiessä alkokin sitten tiputtelee vettä, ja aateltiin että ollaan kun uitettuja koiria kohta siellä lavalla. Onneks kuski kuitenki pysähty ja anto meille pressun, jonka alle sullouduttiin paluumatkan ajaksi. Ja meillä kaikilla oli niiiin mukavaaaa.. :D

Ruokaan täällä rupee jo kyllästymään ihan totaalisesti. Riisiä, perunaa, kaalia ja papuja joka helkatin päivä. oon jo miettiny tarkkaan ruokalistan valmiiks, joka saa sitten mua odottaa kun palaan suomeen. Eli aivan ekana Juha tuo lentokentälle mulle salmiakkia ja erivärisiä turkinpippureita, siitä kentältä sitten ajetaan suoraan hesburgeriin, jossa syön kerrosaterian light colalla ja potaatit valkosipulikastikkeen kera. Sitten onki niin myöhä yö, että voi mennä nukkumaan, mutta seuraavana aamuna juon SUOMALAISTA KAHVIA KERA RASVATTOMAN MAIDON, (en oo juonu täällä kun about 5 kuppia yhteensä kahvia, se on niin pahaa..) sitten haluan ruisleipää jonka päällä on paljon voileviä, salaattia, juustoa, kultakinkkua, kurkkua, tomaattia ja aromiasuolaa, sen kanssa pitäs saaha Olgan tekemää venäläistä italiansalaattia ja täytekakkua. Sitten päivällä jos lähen ajelemaan alajärvelle, Salli täti vois tehä mulle kaalilaatikkoa, ja sitten päivälliseks syön Natjan grillaamaa lihaa isin marinaadilla, lihapullia ja rasvatonta maitoa. Iltapalan haen Janeten grilliltä (luultavasti juustohamppari), ja yöpalaks syön maailman isoimman pussin sipsiä ja valkosipulidippiä maidon kanssa!! Seuraavana päivänä äiti tekee mulle jauhelihakastiketta ja spagettia, ja illalla syön Nanikan tekemää koskenlaskijamakaronilaatikkoa. Sitten Tanja taikoo mulle lohisoppaa ja voileipäkakkua, isi tekee hirvenkäristystä ja muusia ja tietenki puolukkahilloa ja sitten äiti paistaa illalla lättyjä (vadelmahillolla ja kermavaaholla) ja Janette saa tehä mulle tortilloja ranch dipillä. No, niin suurpiirteisesti nämä voi varata, mutta muutoksia, tai sanoisinko lisäyksiä on vielä tulossa.. J

Tuon lavalla matkustettiin..

Menomatkan otoksia tien varresta.

Ilmeisesti hurja ohitus.. Afrikkalaisilla maantienopeuksilla napattu, vaikka ei mun tiukasta nutturasta uskoiskaan :D

Näkymiä lavalta..

Siinon termiittikeko! Niitä on täällä joka  puolella.

Tälläsissä nämä ihmiset asuu.

Kenties paikallinen koulu? Kaikki huus muzungua ja juoksi perään. :)

Jännä päivä..

Aamu ei alkanut tänään kaikkein mukavimmalla tavalla. Meidän puolisko ryhmästä meni synnärille, ja mentiin heti seuraamaan synnytystä, missä vauva oli kuollut kohtuun. Ilmeisesti synnytystä johtanut kätilö ei puhunut kovin hyvin englantia, koska se oli tosi vähäsanainen ja sanoi meille vaan että tässä on nyt iso ongelma. Kaikki ryhmäläiset ei pystyneet olla paikalla kun itkevä äiti synnytti kuollutta lastaan. Koko ponnistusvaihe ei kestänyt kauaa, ja istukkakin tuli saman tien lapsen perään. Vauva oli ihan veltto ja harmaa, eikä sitä parkua sieltä tosiaan kuulunut. Kätilö sitoi napanuoran, kääri lapsen saman tien kankaisiin, ja oli viemässä nyyttiä pois, kunnes äiti huusi perään että haluaa nähdä lapsensa. Kätilö meni, avasi nyytin ja antoi äidin katsella lastaan. Sitten se vietiin viereiseen huoneeseen pöytätasolle, jonka vieressä oli toinen äiti supistus tuskissaan. En voinut tehdä muuta kun tarttua itkevää äitiä olkapäästä ja sanoa olevani pahoillani. Hän vastasi jotain, mutta en ymmärtänyt koska puhui Lugandaa. Äidille laitettiin pumpulia pikkuhousuihin ja kohta hän kävelikin pois huoneesta. Minkäänlaista kriisiapua ei tarjottu.

Viereisen huoneen nainen oli sanoinkuvaamattoman tuskainen. Me hierottiin naisen selkää (vaikka täällä hoitohenkilökunta luulee ettei siitä ole mitään apua) ja yritettiin sillä tavoin helpottaa sitä tuskaa. Minkään valtakunnan kipulääkkeitä täällä ei synnyttäjille ole, ja hoitajat vaan toruu jos joku huutaa tuskissaan. Nainen meni kivusta niin sekavaksi, että huusi hoitajien yrittävän tappaa hänen lapsensa. Kätilö kertoi, että lapsivesi ei ole normaalia, joten synnytys täytyy yrittää saada käyntiin mahdollisimman nopeasti, ja antoi supistuksia lisäävää lääkettä.

Ponnistusvaihe alkoi, ja kun pää oli ulkona, huomattiin että lapsella oli napanuora kaulan ympärillä ja lapsivesi oli vihreää. Kätilö laittoi heti pänksit napanuoraan, ja vaikka kielsi kuinka monta kertaa naista ponnistamasta, hän vain ponnisti ja ponnisti. Lapsi saatiin lopulta ulos ja tulihan se parkukin sieltä. Oli niin helpottava kuulla vauvan itkevän sen kaiken jälkeen. Syntymäaika oli 11:44, paino 3500g, ja vauva oli tyttö. J Istukka syntyi, ja sitten kätilö näytti meille syyn miksi oli kieltänyt naista ponnistamasta; kohtu oli laskeutunut ponnistusten voimasta niin alas, että kohdunkaula oli näkyvissä. Äiti oli helpottunut kun sai lapsen syliinsä, ja pian he pääsivät lepäämään osaston puolelle.

Täällä synnyttäjät joutuvat tuomaan kaikki synnytyksessä tarvittavat välineet itse kätilölle; kumihanskat hoitajille, pumpulit puhdistukseen ja housuihin(koska täällä ei ole siteitä), kapalot lapselle,  ompeluvälineet jos repeää synnytyksessä, jne. Täällä ei ole minkäänlaisia sairaalavaatteita, vaan naiset synnyttää alasti jottei sotkisi omia vaatteitaan, ja heti synnytyksen jälkeen pukee taas omat vaatteet päällensä.

Istukat vietiin ulos sellaiseen punkkeriin, missä oli reikä maassa ja sinne ne vaan kipattiin. Haju oli niin kuvottava, ettei ollu laatan lento kaukana. Siellä kuumuudessa ne mätänee… Sisar Fausta (kätilö siis) näytti myös minne muut sairaalan jätteet viedään. Täällä viedään polttouuniin kaikki neuloista lähtien..

Aikamoinen päivä takana. Onneks huomenna on naistenpäivä ja täällä se ilmeisesti on ihan virallinen vapaa. Joten lunkisti huomenna. Tai sitten ei J

Pieni tytön tylleröinen :)

Synnytyshuone

vauvan sydänäänten kuunteluun Suomen doppler?

Sairaalan polttouuni

kommuunin kukkasia :)